Onko Se Vielä Siellä

Silmäni

Mikään Ole Todistettu

Edellisen sivupotkaisu.

Asia On Nyt Näin

Eilen taas avasin vanhan piirustusvihon sattumanvaraisesta kohdasta, ja vastaan tuli keskeneräinen tussisuttaus kahdesta hahmosta.

Suttaus on paras sana kuvaamaan sitä "luonnosta", jonka olin joskus paksulla ja lähes kuivuneella tussilla raivokkaasti runnonut paperille. Toisalta juuri huonon tussin ansiosta piirustuksessa oli ihan oma tunnelmansa. Välillä kannattaakin käyttää vanhoja ja kuivuneita tusseja ja sitä kautta valjastaa puute tehokeinoksi. Esimerkiksi Molotow-tusseja käyttäessä voi säädellä helposti maalin määrää, tarvittaessa pumpata kärki täyteen väriä tai sitten kuluttaa se himmeämmäksi erilaisen pinnan saavuttamiseksi. 

Myönnän, että tuli jatkettua tämä piirros vähän tukkoon asti kun ryhdyin työstämään sitä Molotoweilla, mutta toivon alkuperäisestä suttauksesta säilyneen edes hieman sitä tunnelmaa, joka vangitsi minut viimeistelemään kuvan. Molotow-kosketuksen jälkeen skannasin piirroksen ja kikkailin hieman photarilla, kunnes oli pakko julistaa kuva valmiiksi. 

Geronimo

Geronimo -taulu oli tilaustyö, jonka Susipoika aloitti ja antoi sen jälkeen jatkettavakseni. 

Töiden kierrättäminen toimii hyvin meidän kesken, ja tämä taitaa olla edelleen suurin yhteinen projektimme. Toisen tekemään pohjaan ja luonnokseen oli hyvä läiskiä värit päälle, ei tarvinnut miettiä mittasuhteita tai tekstejä! Taulun koko oli muistaakseni 1,5m x 1,5m ja se on akryylimaaleilla maalattu.

Pieni pyöreä pöytä

Nyt jotain vähän erilaista :)

Kyseessä on pöytä, jonka entisöin koulussa viime kesänä. Tämä oli asiakastyö, johon sain paljon vapauksia.
Poistin ensin rispaantuneet maali- ja lakkakerrokset jättäen kuitenkin tarkoituksella pintaan aavistuksen vanhaa "luomaan tunnelmaa". Sitten hioin pinnan ihanan samettiseksi. Uuden pintakäsittelyn jälkeen maalasin luonnostelemani kukka-aiheisen kuvan öljyväreillä keskelle pöytää, jonka välkeen vuoroin lakkasin ja vuoroin hellästi hioin pintaa, kunnes sain siitä tarpeeksi tasaisen ja sileän.
Oli kesä, oli homma, oli onni <3

Tässä yhteydessä haluan kiittää VALOA ja kaikkia mahtavia ihmisiä siellä keväällä-kesällä-syksyllä 2011.
Opin paljon uutta, viihdyin erinomaisesti ja toivon että olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa!
Nostalgialla ja lämmöllä muistelen tuota Valon vuotta.

Opettaja oli salaa tuonut perhosenraadon pydälleni! SÖPÖÄ

Taas jotain porukkaa ihmettelemässä toisten hommia :D

HORROCKS

Tässä visuaalista ilmettä yhtyeelle nimeltä Horrocks.

Kyseessä on jo hiukan ikääntynyt työ, ajalta jolloin ryhdyin opettelemaan Photoshopin käyttöä. Verrattuna näihin ensiaskeliini digitaiteen parissa, photarin käyttö on onneksi jo huomattavasti vaivattomampaa, vaikkei tästä ajallisesti niin kovin kauaa olekaan.
Tämänkin voisi kokeilumielessä tehdä uusiksi jossain vaiheessa - tai laajentaa aihetta usempaan kuvaan, mutta laitetaan nyt blogiin tämä pieni pala lähimenneisyyttä ;)

Huovutettu huivi

Tässä on edellistalvena huovutettu huivi, jonka lahjoitin pois mutta jota yhä lämmöllä muistelen.
Kokeilin silloin ensimmäistä kertaa uusia huovutustekniikoita ja materiaaleja, aiemmin huovutuskokemukseni oli rajoittunut lähinnä neulahuovutukseen ja villarastojen tekemiseen.

Ladoin ensin villalangoista kolmion muotoisen verkkomaisen pohjan kankaanpalan päälle, sitten läiskin verkolle kiinnikepaloiksi erivärisiä villasaarekkeita ja vahvistin reunat, käärin paketin rullalle kankaan sisään, köytin kiinni ja viskasin pyykkikoneeseen mäntysuovalla marinoituna. Tuloksena mukavasti kiinnittynyt reikäinen kolmiohuivi! Halusin tehdä huivista erityisen lämpöisen, olihan se tarkoitus antaa erityisen lämpimälle ihmiselle, joten huovutin käsin huiviin mustavalkoisen villataustan (musta villa loppui kesken :D) saadakseni siitä tiiviin ja tukevan. Lopuksi vielä viimeistelin huivin ompelemalla reunat siistiiksi ja kiinnittämällä paremmin kaikki pikkuroikut ja sattumat.

Valmis huivi

"Mukavasti kiinnittynyt reikäinen kolmiohuivi"

Elämänpuu

Alan nyt hiljalleen tuuppimaan näitä vanhoja ja vanhempiakin töitä tänne blogiin.

Tässä on alkuvuodesta tehty maalaus, minkä rakas Susipoika pyöräytti kuvankäsittelyohjelmassa.

Alunperin työ on akryyliväeillä maalattu isolle painokartongille ja viimeistelty Molotow -tussella. Alkuperäisen puun tein syntymäpäivälahjaksi yksivuotiaalle Tatu-pojalle. Alkuperäinen maalaus on "elämänpuu", johon lapsi vanhempien avustuksella voi tehdä omia merkintöjään vuosien varrella. Jätin tyhjää tilaa esimerkiksi päivämääriä, tarroja, runoja, piirroksia ja jalan- tai kädenjälkiä varten. On nyt Tatun ja hänen vanhempiensa käsissä, millaiseksi elämänpuu muodostuu ajan kuluessa!
Jollen ole aiemmin maininnut, olen kirjapainoalaan ja painamiseen ammatillisesti sekaantunut. Alalla on paperia ja kartonkia mukavasti saatavilla, sillä pelkästään roskiksia penkomalla löytää ihan hyvää taiteilumatskua enemmän kuin viitsii kantaa. Ne materiaalit, jotka eivät kelpaa koneille, kelpaavat kyllä minulle! Välillä mahdollisuuden ja tarpeen kohdatessa voi tehdä itselleen jämäväreistä ja -papereista värillisiä arkkeja, jotka ovat mahtavia esimerkiksi taustaksi tai askarteluun.
Tämä on ekologista makkelin kierrätystä, joka vähentää paitsi taiteilijan materiaalikustannuksia myös yrityksen jätetaakkaa. Tässä olisi mielestäni suuremman yhteistyön sauma ;)

Krononaut 2

Päivän (tai pikemminkin yön) Photoshoppailu.

Mitä rankemmin todellisuus iskee päälle, sitä rankemmin tulee nykyään piirusteltua. Viime ajat ovat koetelleet aivan erityisesti, ja on tullut tehtyä päivittäin pieniä henkireikiä - eli jos jonkinlaista töherryksen väkerrystä. 

Tämän iltainen projekti poikkeaa joukosta ehkä pitkäjänteisyydellä, jolla jaksoin sitä työstää. 

Toisin sanoen erityisen ikävä päivä takana.

Lähdin kokeilemaan eri juttuja vanhan grafiittipiirroksen päälle. Ihan seikkailumielellä vailla sen kummempaa ajatusta tai päämäärää. Vasta kun kuva oli lähes viimeisimmillään, tajusin sen olevan selvää Krononaut kamaa! En usko tämän olevan vielä täysin valmis, mutta tällaisena se nyt saa luvan päätyä tänne blogiin. Ajatus jääköön muhimaan, ja toivottavasti tapaamme hänet uudelleen tulevalla Krononaut-levyllä ;)

MYYTTI

Osallistuin tuossa juuri kuluneen vuorokauden aikana logokilpailuun. 

Kyseessä oli paikallisen Lauluyhtye Myytin järjestämä tapahtuma, johon viime tingassa onnistuin lähettämään oman ehdokkaani. 

Myytti sanana oli niin hieno ja inspiroiva, että eri versioita mahdollisesta logosta tuiskahteli vähän liiankin suuri määrä lyhyessä ajassa. 

Kantava teema kaikissa oli mustavalkoisuus, symmetrisyys ja tietty "myyttisyys" tottakai, mikä tarkoittaa tässä tilanteessa lähinnä sitä, ettei itse teksti ole liian selvä ja yksioikoinen, vaan ikäänkuin löydettävissä kuvasta.

Kun tussi kesken hyvän piirustamisen sylkäisi paperille läiskän, joka vahingossa vielä levisi tahraten peilikuvan itsestään, mieleeni tuli musteläiskätestit. Pumppasin siis pirunmoisesti maalia tussin kärkeen, kirjoitin sanan Myytti pystysuunnassa ja taitoin paperin hieroen väkivaltaisesti tekstistä peilikuvan. Itseäni ilahdutti suuresti se, että annoin sattumalle valtaa ja luovuin kontrollista. Ja hyvinhän se sattuma palveli tällä kertaa! Niin hyvin, että unohdin kaikki muut versiot täysin ja päätin lähteä työstämään ainoastaan tätä, vaihtoehtoja ei ollut. Läiskimisen jälkeen kuva sujahti skanneriin ja tein sommittelun, kehykset ym hienosäädön Photoshopilla. 

Tässä vaiheessa ei niin väliä edes voittaako juuri minun myyttinen logoni vaikoeikö, tekemisen riemu ja oivaltamisen onni tässä työssä yllätti minut niin täysin, että se on jo sinänsä hyvin palkitsevaa. 

Lauluyhtye Myytin profiili löytyy Facebookista ja lauluja voi käydä kuuntelemassa Youtubesta, 
hakusanalla Lauluyhtye Myytti.

SYNTYMÄTTÖMÄT JUHLAT

ALTAVASTAAJA

Tällaisen menin nyt piirustelemaan Molotoweilla. Värittelin suoraan muinaisen ei-niin-onnistuneen elävän mallin piirustuksessa tehdyn lyikkäriluonnoksen päälle. Tusinakamaa olevan viiden minuutin vauhtihirmun, jollaisia on piirustusvihot pullollaan. Molotow tusseista on ollut paljon iloa juuri tällaisissa nopeissa iloitteluissa, sillä jälki on vahvaa ja värit (maalit) sekä puhtaita että peittäviä. 

Aina voi löytää käyttöä vanhoille ja vähän noloillekin raapustuksille, sillä aika tuo näkökulmaa... ei siis kannata heittää kaikkea heti roskiin, mihin ei juuri silloin satu olemaan tyytyväinen.

Tässä puhutteli lähinnä mallin asento.